Mä seison ja katson merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti... mua pelottaa. Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen. Kosteat vesikasvit nuolee mun kasvoja ja kietoutuu mun valkoisiin reisiin. Mä vajoan. Ja vihreän sameuden läpi mä nään ne jo.
Vesi on siniharmaa ja liikkumaton mun ympärillä. Ei kuulu mitään, ei näy. Ne liikkuu hämärässä vedessä ja kuunsäteet välähtelee niiden hopeisissa kyljissä
Ja yläpuolella meri jäätyy jo ja mä tiedän, että jään tänne ikuisesti. Mun keuhkot täyttyy vedestä ja haiden sileät kyljet hyväilee mun ihoa.
Me seistään ja katsotaan merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti..
Vesi on siniharmaa ja liikkumaton mun ympärillä. Ei kuulu mitään, ei näy. Ne liikkuu hämärässä vedessä ja kuunsäteet välähtelee niiden hopeisissa kyljissä
-ihana meri
